(Tänä vuonna oli ihania tähdenlentoja syyskuussa.Katsoin niitä maalla ihanan ystävän kanssa.)
Hei. Olen tosiaan ollut pois vähän yli kolme vuotta. Olen pahoillani siitä. Aion selittää vähän poissaolostani, mutten määräänsä enempää. Tuskin ihmiset jaksaa kuunnella kitinääni ja höpinöitäni. Älkää ihmetelkö jos muokkailen tai poistelen postauksia tai postauksien osia. En vain voi sietää kaikkea mitä olen tänne laittanut. Hävettää niin vitusti. No, omapa vika. Mutta eiköhän aloiteta.
Eli katsoin viimeisen postaukseni päivämäärän ja se oli 04.09.2018. Sen jälkeen lähihoitaja opiskeluni meni päin vittua. Oli omia mielenterveys ongelmia, jatkuvasti murehdin ja pelkäsin itsetuhoisten ystävien puolesta, parin läheisen kanssa oli jatkuvasti riitoja, estin useaan otteeseen itsemurhayrityksiä jne. Joten työssäoppimiseni menivät päin vittua. Vihaan itseäni siitä. Koen, että olin harjoittelupaikkojen tyypeille vain vaivaksi. Tätä kaikkea oli tapahtunut pidemmän aikaa. Sitten tuli 2019 helmi-maaliskuu. Olin ihanassa harjoittelu paikassa ja asiat alkoivat hitusen sujua, kunnes tuli opettaja käymään paikan päällä katsomassa edistystä ja minulle sanottiin kaksi pientä asiaa joita voisin parantaa ja minulla napsahti. Koin olevani epäonnistunut jälleen, läpimätä paska, olevani vaivaksi, joten sain jättimäisen paniikki kohtauksen. Meniköhän noin vartti kunnes viimein rauhotuin. Harjoittelupaikan tyypit ja opettaja olivat kultaisia, heidän toiminta auttoi suuresti. Keskustelun jälkeen menin juttelemaan opettajan kanssa kahdestaan ja päätettiin yhdessä, että harjoittelu keskeytetään. Sain koululta tukea suunnattomasti ja lopulta 2019 vuoden kesäkuussa hyvän keskustelun jälkeen erosin koulusta. Sain tähänkin loistavan tuen koululta ja olen Sedulle ikuisesti kiitollinen. Hoito ala on ollut minulle haave pienestä pitäen, joten eroaminen koulusta oli minulle kova pala. Pettymystä, itseinhoa yms. Lääkärini on paperilla sanonut, ettei minun kannata hakeutua hoitoalalle sillä siellä on liikaa laukaisutekijöitä. Olen hyväksynyt asian. 2019 vuosi ei ollut läheskään niin paha kuin 2014-2018 vuodet, mutta ihan tarpeeksi asioita tapahtui. 2020 vuosi oli huomattavasti parempi edellisiä vuosia ja olen käsitellyt paljon asioita ja saanut enemmän selkoa myös itsestäni. Viime vuonna hyväksyin oman seksuaalisuuteni. Avaisin enemmän, mutta pelkään että jotkut läheiseni näkisivät tämän tekstin joille en ole valmis tai halukas kertomaan. Sen verran voin avata, että tykkään vain tietystä sukupuolesta. Joillekkin tämä avaus kertoo kaiken, joillekkin ei. Se oli kuitenkin minulle hyvin asioita selkeyttävä tajuaminen ja se helpotti oloa kun ymmärsi mistä jotkut tuntemukseni johtuivat. Hyviä asioita tapahtui 2020 vuonna itselleni vaikka se korona siellä piinasi meitä kaikkia.( Itse olen säästynyt koronan suhteen vähällä ja molemmat rokotteet on otettu. Kannustan ihmisiä pitämään maskeja, ottamaan rokotteet ja pitämään jonkintasoista etäisyyksiä. En ole pakottamassa mihinkään, että oma vastuu elämästänne on teillä itsellänne. En kuitenkaan itse halua ottaa minkäänlaista riskiä että voisin saada koronan ja tartuttaa läheiseni.)
Olen myös hyväksynyt, että olin yhteen ystävääni yksipuolisesti rakastunut. Hänen kanssaan oli aivan ihania hetkiä, mutta valitettavasti aivan liikaa oli ikäviä hetkiä,epävarmuutta,arvottomuuden tunnetta,manipulointia,pelkoa että hän voi kuolla hetkenä minä hyvänsä,syyllistämistä yms. Hän ei tiennyt, että olin häneen rakastunut, koska en itsekkään ollut hyväksynyt ja sisäistänyt sitä. Uskoin olevani vuosia aseksuaali ja niin hänkin uskoo tähän päivään asti. 2020 vuonna yritimme vähäsen korjata välejämme, mutta huomasin ettei tästä tule mitään, etten pysty enää tähän. Joten 2021 tammikuun loppu puolella keskustelin viestitse hänen kanssaan ja kerroin että on molemmille parempi, että emme ole enää tekemisissä. Keskustelimme kuin kaksi aikuista ja se oli ihanaa. Ei ollut syyttelyä eikä manipulointia. Pelkäsin että hän suuttuisi, mutta hän oli erittäin ymmärtävä ja hyväksyvä. Oloni on ollut helpompi sen jälkeen. Tuntuu todella pahalta sanoa ja ajatella niin, se vain on valitettavasti niin. Se ei ollut hyvä suhde minulle, enkä usko että minä olin hyvä hänelle. Koen etten ollut tarpeeksi ymmärtävä ja tukeva häntä kohtaan. Olisi pitänyt olla. Toivon vain että hän saa elämästään sen kaltaisen jonka hän haluaa ja voisi hyvin. Hän on kokenut tarpeeksi kipua tässä elämässä. Hän ei ansaitse sitä sen enempää. 2020 vuonna on myös välini edistynyt ystävien ja perheen kanssa. Parempaa ymmärrystä molemmin puolin. Toisin sanoen viime vuosi on ollut ihan hyvä vuosi. Ja etten unohda! Tähtiportissa olen ollut 04.12.2019, tähän päivään asti ja siellä on uskomattoman ihana sakki. Olen saanut loistavaa tukea, onnistumisen kokemista ja uusia ystäviä. Olen ikuisesti kiitollinen Tähtiportille! Tämä vuosi on viime vuotta parempi ollut tähän mennessä, sillä viime vuoden miinus puolina on ollut, korona,huonoja ystävä suhteita,pelkoa että joku tappaa itsensä,pelkoa että ystävän eksä käy ystävän käsiksi yms. Mutta tänä vuonna ei ole ollut niin paljon huolta. Ei ne kaikki tietenkään ole taian omaisesti kadonnut, mutta ne eivät ole niin piinavana osana enää.
Tässä on tälläinen lyhyehkö selitys miksi olen ollut poissa. Lisä syynä on ollut se, että minulla oli hidas, vanha ja läppäri, joten ei ollut oikein motivaatiota kirjoittaa tänne. Mutta olen saanut uuden läppärin kiitos rakkaan äitini. Ai niin, sain oman auton viime vuoden syksynä kiitos rakkaan isäni. Rakkaan veljeni kanssa menee myöskin koko ajan paremmin. Yritän taas alkaa tänne kirjoittamisen ja pitöö sen edes jotenkin säännöllisenä, mutta saa nähdä. P.S En omista mitään näistä kuvista/giffeistä.
Kiitos koko perheelleni. Olette niin rakkaita ja teidän tuki on korvaamatonta. Kiitos, että saan olla teidän perheen jäsen.
Olen myös yrittänyt tehdä asioita mistä olen ennen nauttinut. (En meinaa saada tätä tekstiä oikeeseen kohtaan. Paitsi näköjään nyt sain.)
