Tere taas! Kun kerroin Ichigo Kurosaki postauksessa,miten samastuin häneen,tarkoitin sillä "entistä itseäni"eli noin 12-15 vuotiasta itseäni (erityisesti 15.v).Onhan minulla vielä melkein kaikki piirteet samoja Ichigon kanssa,mutta sen ajan kireisyys,stressaantuneisuus ja yksinäisyys on lähtenyt.Eikä minua enää voi kutsua "kovikseksi"! Nykyään olen kuitenkin enemmän kuin Orihime Inoue Käytökseni ja mielentilani alkoi muuttua heti kun pääsin lukioon.Lukion ensimmäisellä ja toisella vuodella olin vielä aika vetäytyväinen,hiljainen ja ujo mutten enää Vaikken silti halua kerätä huomiota,joten minä vain olen,ei sen monimutkaisempaa.
HUOOOM!!EN OMISTA MITÄÄN NÄISTÄ KUVISTA/GIFFEISTÄ!
Meillä on kasvot hyvin samanlaiset
Olen saanut paljon kehuja hiuksistani,ei kaksihaaraisia, paksut ja kuulemma punainen väri sopii minulle
Me ollaan melkein yhtä rintavia, paitsi Orihimella taitaa hiiitusen isommat.
Taas kerran esiintyy vanha tapani rapsuttaa päätäni kun en tiedä miten sanoa,olen hermona tai sanat on hukassa
Minulla on melkein aina kiire kouluun
Mulla on erittäin saman näköinen pinkki kamera.
Meillä on melko samat profiilit, paitsi Himellä on kauniimpi huulialue
Minuun melkein fyysisesti sattuu nähdä läheisteni itkevän ja haluan tehdä kaikkeni ettei heidän tarvitsisi itkeä
Tästä tulee mieleen ne monet unet joissa olen itkenyt ja huutanut että läheisteni tuskan pitää loppua.(Niitä ei voi laskea painajaisiksi koska niillä unilla on onneksi ollut aina onnellinen loppu )
Monesti kun olen yksin ulkona ilta lenkillä ja pysähdyn johonkin miettimää,niin alan miettimään ja murehtimaan asioita,jotka ovat yleensä aika pieniä
Mutta jos koulussa tai kaverin seurassa teen niin ja hän huomaa sen,koitan tuolla ilmeellä kertoa että kaikki on hyvin,olen vain tällainen murehtija
Tässä on yksi syy miksi aloitin karaten
Läheiseni ovat olleet tukenani aina ja haluan korvata sen heille ja haluan näyttää ettei minusta tarvitse enää murehtia ja että on minun vuoroni olla heille tuki ja turva
Ennen tuntui kuin en kestäisi mitään, kun taas lukio aikoinani kestin asioita jo vähän paremmin, kun taas nykyään tuntuu että kestän vaikka mitä
Olen oppinut kulkemaan omilla jaloillani
ja omaa tietäni
ja voitte vain arvata ketkä ansaitsee tuestaan suunnattomat kiitokset,joilla olen päässyt tähän pisteeseen
Minua voi kutsua vähän oudoksi, hupsuksi ja hassuksi
Nykyään kun luen kuinka Orihime kertoo tunteistaan saa sydämeni lyömään,sillä tunnen samoin yhtä henkilöä kohtaan. Yksi syy siihen varmaan on että hän on ensimmäinen ihka oikea ihastukseni, mutta silti
Aina kun hän astuu luokkaan,niin huomioin sen ja huomaan myös heti jos hän ei ole vielä saapunut
Tämä on niin osuva että! Jos tämä henkilö on minulle todennäköisesti ihan normaalin ystävällinen,niin minusta se tuntuu vähän tältä
Haluaisin vain tutustua häneen kunnolla, enkä vain puhua koulussa niitä näitä. Aloittaa ihan kunnolla ystävä pohjalta, mutta miten toiselle juttelu "kunnolla" voi olla niin vaikeaaa!
Aina kun käy niin että olemme työpari jossain tehtävässä,tuntuu vain niin hyvältä olla hänen lähellä ja jotenkin siitä tehtävän teosta tulee jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa
Olisikohan siitä 2-3 päivää,kun kouluruokalassamme oli aivan looooistavaa jälkiruokaa! (mansikkarahkaa<3 ) Ja halusin mennä hakemaan lisää, mutten viitsinyt jos muutkin haluaisi.Vieressäni istuvat kaverit huomasivat sen ja melkeinpä käskivät minun hakemaan toisen. Selitin etten viitsi kunnes yhtäkkiä...
Ihan vieressäni vasemmalla puolellani istunut kiinnostukseni kans tuli keskusteluun ja sanoi myös että kuule mene vain ottamaan! (eikä hän ollut kyllästyneen/ärtyneen kuuloinen!)dfhovhjscspvdji Hänelle en enää viitsinyt vastata vastaan joten hain toisen jälkkärin ja söin tyytyväisenä (Eihän hänen ois tarvinnu osallistua keskusteluun ja hän ois voinu vain huokailla touhulleni, mutta eeei, häntä ei ärsyttänyt käytökseni!fjdvfdklvhbjvkcslvjdfl XD )
Koitan parhaani olla tuomari riitä tilanteissa
Ensinnäkin:Orihime näyttää aivan upealta tässä! Toiseksi: minua on kutsuttu hyvin kukkaistyttömäiseksi
Kiitos taas kun jaksoitte katsoa lukea tämän! Tätä oli mukava tehdä sillä minusta Orihime on ihana hahmo,uskomattoman kiltti,suojelevainen,kaunis kuin mikä,hämärä,hauska,pystyy parantamaan voimillaan ja silti hyvin ihminen. Enkä ymmärrä miksi jotkut vihaavat häntä niin pahasti.Inoue tarvitsee enemmän "fanirakkautta"
Mutta nyt tämä postaus loppuu tähän,Kiitos ja kumarrus!
7. 2. 2017 P.S : Meinasin poistaa tämän koko postauksen. Hävetti katsoa tätä kauheaa "happy happy"- hihkutusta. Mutta ihmiset näköjään kuitenkin tykkää selata tätä postausta. Hassua katsoa tätä näin jälkeenpäin. Olin niin erinlainen silloin ja tiedän miksi. Olin saanut siinä 17 vuotiaana ensimmäiset kunnolla terveelliset ystävyys suhteet, joten tietenkin kun ne suhteet jatkuivat eikä minua hylätty, niin minähän menin onnellisuudesta ihan pilveen. Näin kaikessa mahdollisuuksia, olin äärimmäisen optimistinen ja melkein aina hyvällä tuulella. Mutta se johtui myös siitä, sillä ympärilläni kaikilla oli äärimmäisen ankeaa, joten pidin optimistisuuttani yllä heidän vuokseen. En ole luonnostaan optimistinen. Olen äärimmäisen idealistinen ennemminkin. En luovuta helposti ja pystyn uskomaan asioihin, mutten ole sokea. Tähän aikaan kun tämän alunperin kirjoitin olin liikaa sulkenut käytännöllisyyteni ja järkeilyni mikä ei ollut minulle hyväksi. Muille se ei ollut niin haitaksi, mutta joitakin ärsytti optimistisuuteni. Pointti on se, että vaikka tämä postaus hävettää minua suuresti, niin jätän sen tänne.(Minun oli pakko poistella ja muokkailla tästä kuitenkin edes vähän pois sitä ylienergisyyttä.) Osakseen siksi, että ainakin jotkut tykkäävät tätä katsella näköjään ja osakseen siksi, että voin aina välillä palata tähän ja huomata mikä hönö olen ollut. (Sen kyllä huomaa niissä muissakin tätä edeltäneissä) P. P. S : Tunnen kyllä ainakin kaksi ihmistä jotka ovat oikeasti kuin Orihime, eivätkä niinkuin minä joka oli vain niin onnensa kukkuloilla ettei voinut olla olematta optimistinen. He ovat ihan kunnolla sisimmältään kuin Orihime ja nostan heille hattua, että he pystyvät olemaan sellaisia. He ovat ihmeellisiä, niinkuin Orihimekin. Koittakaa pitää elämässänne edes jonkun verran optimistisuutta, sillä sitä hyvälaatuista ei kovin helpolla löydy ja se on tarpeeseen. Toivon jokaiselle edes ripauksen optimistisuutta. Tsemppiä jokaiselle. Koittakaa jaksaa.
