Mistähän aloittaisin? Kun olin noin 11-12 vuotias murkku,niin anime oli minulle jo aika tuttu ja kiinnostava käsite.Veljeni tietokoneella oli ties minkälaista animea,(esim.Naruto,Dokuro-chan,Hellsing,Elfen Lied,Hes My master,Ragnarök,Fullmetal Alchemist,Fullmetal Panic,Chobits,Azumanga Daioh,FMP Fumoffu,jne)jotka hän oli ladannut sen aikaisen parhaan kaverinsa kanssa.Monta kertaa koulusta päästyäni menin veljeni koneelle(en omistanut konetta vielä) ja etsiskelin kiinnostavaa animea.Sitten törmäsin Bleachiin.Tykästyin sarjaan ihan heti ja katsoin ne kaikki jaksot,mitkä veljeni silloi omisti,moneen kertaan. Rakastin kaikkia hahmoja ja sarjan huumori piristi aina päivääni ja sarjan toiminta ja taistelut saivat minut adrenaliinin pauloihin.Tulette huomaamaan,että olen katsonut monta elokuvaa,sarjaa ja lukenut ties mitä kirjoja,sillä ne täytti sitä tyhjiötä,jonka yksinäisyyteni oli luonut.Tunsin kaikenlaisia tunteita,ne pistivät minut ajattelemaan ja nämä kirjat,elokuvat ja sarjat ovat kasvattaneet minua siten,että monet periaatteistani ja uskomuksistani vain vahvistui,mitä enemmän olin niitten parissa.Joten nämä sarjat,elokuvat,kirjat,mistä täällä blogissa kerron on minulle erittäin tärkeitä ja aina kun palaan niiden pariin,tuntuu kuin näkisin vanhan ystävän pitkästä aikaa. =) Mutta palataan Bleachiin! XD Olen monta kertaa lukenut että jotkut kritisoivat Tite Kuboa. Esim.käyttää samanlaisia kasvoja(myönnän että ennen oli niin,mutta kehitystä on tullut huimasti =) ),lisää vain hahmoja,koska ei keksi juonelle parempaakaan jatketta(Ehkä niin,mutta hahmot eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia paperinukkeja =) ),vetää hanurista juonenkäänteitä.(Ei minusta,paitsi yksi paljastus kyllä löi minut täysin ällikällä,jota en kerro spoilereitten vuoksi ;) )
HUOM! EN OMISTA NÄITÄ GIFFEJÄ!!
Nyt kun olen kertonut vähän historiastani sarjan kanssa,voin vihdoin selittää otsikon merkityksen.
Bleachistä parhaiten pystyn samaistumaan Ichigo Kurosakiin. Toinen joka oli aika lähellä,oli Orihime Inoue,mutta selitän seuraavissa giffeissä,miksi pystyn tuntemaan samanhenkisyyttä ja ymmärtämään Ichigoa.
Pystyn samaistumaan tuohon Ichigon lauseeseen hyvin paljon =)
Tällä hetkellä minulla on juuri tälläinen tukka XD Oikein kunnon "Mullet"! XD (takatukka/takapiiska)
Etutukka on silmillä ja menee ikuisuus asettaa se pois tieltä =D
Yhtä pitkäkin vielä =D Jos kuvissani tukka ei oo silmillä,niin se vain merkkaa sitä että oon saanut väsätä sitä paikaoilleen tovin =D Fear My Mullet! =D
Olen ihan kakarasta asti "tapellut" kiusaajia vastaan.Yleensä se oli sen takia,koska minua kiusattiin,mutta jos huomasin että muita kiusattiin,niin sekö vasta pisti pökköä pesään!
Ja jos mun läheisiä kohdeltiin väärin,niin kaikki itsehillintä lähti minulta.Ja pystyn ymmärtämään Ichigoa,että jos en voisi suojella läheisiäni,niin se olisi niin helvetistä
Yläasteella reaktioni luokkalaisteni touhuun oli monesti tätä luokaa XD Luokkalaiseni olivat....erikoista porukkaa ja heidän hormoninsa menivät vähän ylikierroksilla(lukuun ottamatta minua ja yhtä toista tyttöä =) )
Yläaste aikoina ja erityisesti 15 vuotiaana olin yleensä totinen ja kireä ja sain jopa lempinimeksi "luokan kovis",mikä nykypäivänä naurattaa minua! Ajatella että olin joskus "kovis" XD Esim. kun oli näitä juttuja että kaikille annetaan paperi ja kaikki kirjoittavat jotain siitä henkilöstä paperille =) Noh,minun paperissa noin 60-70% oli "kovis","luokan kovis","kova likka" jne. XD
Jos sait minut rentoutumaan ja näyttämään herkemmän puoleni,olit läheiseni,hyvin taitava tai yksinkertaisesti ystävällinen minua kohtaan,mikä yleensä löi minut ällikällä =)
Kun olin 15 vuotias tapasin vanhan ala-aste luokkalaiseni.(hän yhtäkkiä ilmestyi isäni kotiin yhtenä päivänä veljensä ja äidinsä kanssa ja olin ihan (O-O),tiesin että isäni seurusteli hänen äidin kanssa,mutta olin silti ällikllä lyöty että näin hänet taas)Tämä ihminen on siskopuoleni,josta oon esimerkiksi puhunut Last Of Us postauksessani.Hän muistuttaa niin paljon Rukiaa että voi jessus! XD
Hän oli se ihminen joka kasvatti minua eniten ihmisenä.Hän potki minua vähän ruotuun ja pisti minut aikuistumaan. =)
Ja kaikesta mitä hän teki vuokseni,olen ikuisesti kiitollinen.Tuon haluan hänelle sanoa niin monta kertaa että hän tajuaa kiitollisuuteni =) (sillä en voi millään korvata sitä määrää,mitä hän teki vuokseni)
Olen aika viaton persoona XD Minä punastun helposti "siihen" liittyvistä asioista,kiusaannun jos ihmiset tulevat liian lähelle"siinä"mielessä(Ja ne on ollu yleensä 50-60 vuotiaita känniläisiä...),ja jos joku tuntematon jätkä hilluisi edessäni alasti,minä en viheltelisi tai tuijottaisi kieli pihalla,vain menisin paloauton punaiseksi ja katsoisisin pois.
Sepä vasta onkin"kivaa",kun minua tykätään kiusata siitä! Monet ovat sanoneet että se vain on niin kivaa nähdä reaktioni tai ne on nauranu niin paljon,ettei ne voi sanoa mitään XD
Tästä tulee mieleen kun yläaseella luokkani pojat olivat siinä iässä että tyttöjä piti ahdistella koskettelemalla jne. Ja likat sitten kiljuu ja juoksee pakoon.Muistan ainakin 3 kertaa että oon saanu pelastaa niitä pojilta.Esim.yhtenä päivänä yksi luokkani tyttö huutaa että"Maria,auta!"(ne kyllä aina hymyili,joten veikkaan että ne tykkäs siitä...),niin minä sitten otin ikkunalaudalla olleen penaalini ja heitin sen penaalini sen jätkän niskaan.Tyttö pääsi irti ja poika katsoi mua murhaavin silmin XD
Okei, tämä seuraava aihe on vieläkin minulle vaikea,mutta koitan parhaani selittää sen. Kuten aiemmin sanoin,jos muita kohdellaan väärin,niin itsehillintäni katoaa.Noh,kerran tosiaan kävi niin.Entisessä asuin paikassani oli minua vuoden nuorempi tyttö(olin 11-12),hänen pikkuveli ja hänen 15 vuotias poikaystävä.He pitivät kiusaamisestani ja ahdistelustani ja olivat uhkailulla saaneet yhden ystävistäni heidän puolelle.Olin toisen kaverin kanssa palaamassa kotiin,kun tämä tyttö,hänen veli ja "käännytetty"ystäväni tulivat kiusaamaan meitä.Minua se ei haitannut niin pahasti,mutta kun he kiusasivat kaveriani,niin minulla napsahti.En pystynyt ajattelemaan mitään ja lähestyin vain sitä tyttöä.Muistan vain sulkeneeni silmäni ja näkeväni sen tytön voivottamassa lattialla avattuani silmäni.Sillä hetkellä pelkäsin itseäni suunnattomasti.Pelkäsin että olin satuttanut minua nuorempaa pahasti,tunsin oloni hirviöksi.Tytön veli tuli puolustamaan siskoaan ja muistan kuinka yllättynyt ja ylpeä olin hänen veljestään sillä hetkellä,että hän suojeli siskoaan.Tunsin oloni hirviöksi entistä enemmän,kun näin kaverini rientävän sen tytön luo eikä kukaan ollut enää puolellani,pelkäsin että he pitivät minua hirviönä ja pelkäsin sitä itsekin joten juoksin paniikissa kotiin.Siitä päivästä kerääntyi aikamoinen soppa..Äiti oli raivoissaan ja oli lähdössä pitämään puhuttelun sille tytölle ja sen perheelle.Heti kun ne huomasivat äitini he lähtivät juoksujalkaa karkuun.Äidin puhuttelu ei näköjään tehonnut sillä seuraavana päivänä kun olin yksin välitunnilla tämä kaverini tuli luokseni ja sanoi että"tuu pyytää siltä anteeksi.Hoidetaan tää."Suostuin sillä tunsin oloni hirveäksi.Joten seurasin kaveriani ja pyysin anteeksi siltä tytöltä.Heti pyydettyäni se tyttö ja sen veli rupesivat nauramaan vahingoniloisesti.He olivat joko huijanneet minua tai he olivat tyytyväisiä itseensä siitä että nyt olin täysin yksin.En kanna sille tytölle enää kaunaa,mutta tämä on se syy miksi hillitsen tunteitani,erityisesti vihaa ja aggressiota.
Sillä pelkään että ne ottavat minusta vallan ja teen jotain peruttamatonta.
Ja kun tulen järkiini,niin minua pidetään hulluna,hirviönä ja hirveänä ihmisenä.
Sitä en kestäisi...
En minä niitä tunteita täysin kiellä.Kyllä minä voin suuttua jne.mutten halua satuttaa ketään tai sanoa jotain mikä satuttaisi toista. Siksi hillitsen vihaani ja aggressiotani.
Siihen aikaan leikkisän puoleni sai esiin vain veljeni,äitini ja ystäväni pikkusisko =) He olivat siihen aikaan ne ihmiset jotka antoivat minulle mahdollisuuden olla leikkisä ja nauraa itseni kipeäksi =)
Siihen aikaan oikean hymyni,ei tekaistu,ei masentunut/väsynyt hymy,ei viekas hymy,vain ihan iloisen hymyn sai aikaan veljeni,äitini,isäni,kaverini pikkusisko ja sitten kun olin 15 vuotias,niin siskopuoleni oli toinen. =3
Tästä tulee mieleen,kun olin 12 vuotias ja olin yksin välkällä.Olin aika henkisesti väsynyt sen päivän kiusaamisesta ja etsin rauhaisaa paikkaa.Oli hiljalleen tulossa kevät,mutta jumalattomia lumikasoja oli vielä jäljellä ja yhden päällä oli minua eniten kiusaavat pojat.Pysähdyin katsomaan heidän kukkulan kuningas leikkiä.Huomasin että oikealla puolellani olleet ekaluokkalaiset katsoivat myös poikia,mutta pelokkaina,ajattelin että ne ei uskalla pyytää minulta apua,sillä ajattelin ettei kukaan halua tulla lähelleni koska yleensä välkällä olin tappelemassa kiusaajiani vastaan tai huutamassa niille jättämään minut rauhaan.Kun katsoin taas poikia,tunsin yhtäkkiä vetoa takkini hihassa ja katsoin alas.Minua lähimpänä seisonut ekaluokkalainen tyttö tarrautui käteeni ja sanoi että "nuo pojat kiusaavat meitä!" Hymyilin ja sanoin ettei ne kiusaa ja hän intti että kyllä kiusaa.Siinä samassa yksi niistä pojista huomasi minut ja riensi luokseni ja tyttö meni puoliksi selkäni taakse.Se poika yllättäen ei kiusannut kovinkaan loukkaavasti,eikä edes minua,vaan niitä ekaluokkalaisia.Se vain höpisi ihan päättömiä,ei edes haukkunut tai hakannut minua,joten yllätyin suuresti.Minua vain hymyilytti koko juttu,sillä en tiennyt miten muuten reagoida! =D Mutta kun se kädessäni roikkuva tyttö pelkäsi,niin potkaisin leikkisästi etanan vauhdilla sitä poikaa päin ja sanoin rauhallisesti"Hijaa."Se poikakin oli vain silleen oho? =O ,mutta ne ekaluokkalaiset rupesi nauramaan,jopa se joka piti minusta kiinni ja kaikki ne rupesivat potkimaan sitä poika parkaa päin ja kikattivat samalla. Siitähän se poika vasta hämmästyi ja lähti käpälä mäkeen.Siinä samassa välitunti loppui ja kun käännyin lähtemään,huomasin että se tyttö ei päästänyt vieläkään kädestäni irti,vaan otti paremman otteen ja kysyi että pääsenkö ensi välkällekkin.Minulle tuli siitä niin hyvä mieli,ettei kaikki sentään pelänny tai vihannut minua,joten lupasin hymyssä suin tulevani seuraavalle välkälle ja niin tulinkin.(Se tyttö piti kädestäni kiinni koko matkan kun palasin luokkaani ja jutteli minulle kaikenlaista =3 Se vain lämmitti sydäntäni niin paljon!) Leikin sitten niiden ekaluokkalaisten kanssa sen välkän ja loppu päiväni oli sillä pelastettu! =)
Tästä tulee mieleen Karate harkat kun harjoiteltiin väistämään,torjumaan ja tekemään vihollinen vaarattomaksi jos ne heiluu puukon kanssa(Käytettiin muovipuukkoa XD)
Minulla on hyvin samanlainen nenä kuin Ichigolla(ainakin sivustapäin =) ) Ei kuitenkaan yhtä terävä,mutta muuten samanlainen =D
Mutta minulla on täysin samanmuotoiset silmät Ichigon kanssa.Meidän silmät kaartuu ylhäältä alaspäin yhtä sulavasti,meidän silmien ulkoreuna on korkeemmalla,kun sisäreuna eli se kohta mistä kyyneleet tullee(Alemassa kuvassa näkyvä vaaleanpunainen osio Ichigon silmässä) Ja molemmila isot silmät XD
Paitsi väri on väärä XD
Olin silloin erityisen suorasanainen,sillä en jaksanut kuunnella enää kiusaamistani tai muidenkaan,enkä monesta asiasta ollut samaa mieltä ikäisteni kanssa.Joten sain monesti väitellä vaikka mistä.Nykyään mielipiteeni ovat vain vahventuneet,mutten ole sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä,jotka olisivat yhtä riitaa haastavia ja joiden kanssa periaatteet eivät mene niin ristiin =)
Monia kiusaajia ärsytti,että autoin aina mielelläni ketä tahansa,pilasin heidän kiusaamis suunnitelmat ja hankaloitin heidän muiden ahdistelua.Joten sain paljon vihaajia ja "vihollisia".
Mutta kun en aikonut hylätä ketään ja antaa kiusaamisen vain tapahtua,niin asenteeni niiden tyyppien vihaan oli tälläinen XD
En ole mikään terävin veitsi latikossa ja olen vieläkin aika naivi(en niin paljon kuin ennen,mutta silti naivimpi kuin moni muu),joten saattaa mennä joskus hetki ennekuin päälleni syntyy lamppu XD
Ja kun se viimein syttyy,niin olen joko"Ristus kun oon idiootti!!" Tai "Voi ei toivottavasti ne ei aatellu,että mikä pirun puupää toi on?!"
Sanonpa vain,että onneksi nykyään voin herätä siihen ajatukseen,etten ole vihattu,pelätty,enkä ole enää yksin =)
Olen 100% samaa mieltä ja pystyn 100% samaistumaan tähän lauseeseen =)
Ja näin lopuksi sopivasti Bleach lopputunnarista jotain!XDTämä Bleach lopputunnari on hyvin tärkeä minulle! <3 Ja se kertoo kaiken mitä ajattelen läheisistäni.Sen löytää jos laittaa "Bleach ending 30 Mask". =)
Suurkiitos niille jotka jaksoi lukea tämän postauksen loppuun.Tällä kertaa puhuin hiton vaikeista ja henkilökohtaisista asioista,mutta ne jotenkin sopivat tähän ja pahoittelen jos se häiritsi jotakuta. =) Kiitos ja kumarrus!
