Terve päivää hyvät kansalaiset!
Olen taas ollut melkein 10 kuukautta laittamatta tänne mitään ja pahoittelen siitä suuresti! On ollut niin sitä sun tätä ja vaikka päässä on ollut kymmeniä ideoita laittaa tänne, niin en ole saanut itseäni potkittua perseelle. Mutta nyt kun minulla on pitkästä aikaa mahdollista olla yksin ja rauhassa, niin päätin ruveta heti tänne laittamaan edes jotain.
Kuten otsikosta näkyy, puheenaiheeni on juuri se, etten liiasta lääppimisestä ja fyysisestä läheisyydestä piittaa. Ja yritän nyt selittää sen mahdollisimman hyvin.
Valmistautukaa siihen, että tämä koko teksti tulee olemaan pähkinän kuoressa tälläistä:
(HUOM! EN OMISTA VIELÄKÄÄN NÄISTÄ GIFFEISTÄ/KUVISTA MITÄÄN!)
1.Aloitan alusta. Olen ihan pienestä asti ollut sellainen joka rakastaa halimista. Haliminen on minun tapani osoittaa, että välitän, rakastan, kuolisin puolestasi ja sillälailla.
Mutta jos minua halataan takaa tai sivusta, saan kylmänväristyksiä. Takaapäin halaamisen ymmärrän, sillä en näe silloin sen toisen ihmisen kasvoja, en pidä siitä kun toisen ihmisen hengitys osuu niskaani ja tuntuu kuin minun liikkumista yritettäisiin estää.
En tiedä miksen tykkää sivustapäin tulevista haleista ja en myöskään ymmärrä miksi itse pystyn halimaan ihmisiä vaikka mitenkä päin.
Olen saanut kaikenmaailman kysymyksiä ja reaktioita siitä, että voin antaa ihan normaaleja haleja helposti,(Jos tunnen sen ihmisen hyvin)mutten kestä melkein muunlaista hellyyttä.
Osa ajattelee, että se johtuu tästä syystä, muttei se ole sitä. (En vain jaksa aina sitä selittää niille, jotka luulevat noin.)
2. Minua häiritsee suuresti jos en voi lukea jotain rauhassa
Tai saan jatkuvia keskeytyksiä
(Olen nyt ollut jonkun aikaa sellaisen ihmisen seurassa joka on ollut viime aikoina syystä tai toisesta äärimmäisen huomion ja seuran kipeä. Ja tämä ihminen luottaa minuun kuin vuoreen, joten tottakai hän on hakeutunut nyt seuraani. Hän ei ole huono ihminen ollenkaan, mutta olen helevatun introverttinen ja tarvitsen niin fyysistä kuin henkistä yksinolo aikaa ja en ole saanut kympaakaan yli kuukauteen. )
3. Tunnen oloni hyvin kiusalliseksi ja suojattomaksi kun joku on minun takana ja tosi lähellä.Varsinkin jos istun ja jalkani on pöydän alla, etten voi muuttaa asentoani minulle paremmaksi tai vaikka siirtyä kokonaan pois. (Esim. Minulla on ollut päivä kodissa tälläisiä kokemuksia, että valvoja on tullut tällä lailla katsomaan tekemistäni ja muistan kuinka paljon halusin paeta pöydän alle. Myös ala-asteella oli 2 tälläistä opettajaa, jotka tulivat melkein selkääni kiinni ja vähän nojasivat ylitseni katsomaan kun tein matematiikan tehtäviä.)
4. Ja jos ilmaisen eleilläni sanomatta mitään, että haluan omaa tilaa niin yleensä reaktio on tämän tyylinen : (Ruvetaan räpläämään lisää ja kysytään miksi olen jotenkin vaisu)
5. Tai sitten ruvetaan oikein kunnolla räpläämään ja riehumaan ja kysymään että "onko kaikki okei", "onko joku hätänä", "ookko sä masentunut" jne.
Ja minä tunnen ainakin 2 ihmistä jotka tekee tätä "huolehtimista" tahallaan, koska he saavat minun reaktioista jonkinsortin kiksejä...
6. Tunnen oloni erittäin kiusalliseksi ja tukalaksi ja noloksi jos joku, ihansama onko läheinen vai tuntematon, tulee lähelle kasvojani puhumaan ja/tai vain tuijottamaan. Aina kun käy näin niin saan koko selkääni ja niskaani kylmiäväreitä ja helposti tajuamattani alan liikkua taakseppäin ja koitan liikuttaa pääni mahdollisimman kauas tämän toisen kasvoista. (Minulla oli ala-asteella kaksi ja lukiossa 3 opettajaa, jotka tulivat turhan lähelle puhumaan minulle. Hyviä tyyppejä ja opettajia he olivat, mutten ymmärrä miksi he tulivat niin lähelle puhumaan.)
Mutta tunnen 3-4 ihmistä jotka tekevät tätäkin tahallaan, koska he saavat jonkin sortin nautintoa reaktioistani. Esim. Minun yksi ystäväni joka haluaa saada minut ajattelemaan itsestäni paremmin, niin hän tulee melkein nenätysten kanssani ja odottaa siinä kunnes en kestä sitä oloa minkä siitä saan ja sanon, että "okei, okei, okei!!". Toinen taas nojaa minuun, räplää minua, makaa päälläni, koittaa pitää minut paikallaan ja kutittaa minua (Olen äärimmäisen herkkä kutiamaan.) ja muutenkin jättää vain millejä välillemme. Suurin osa noista hän tekee siksi koska hän nauttii reaktioistani. Pakko myöntää, että vähän liikaakin.. Sitten veljeni on kauhea kutittaja ja räplääjä ja läheisyyden hakija. Hillityin näistä on kaverini sisko joka vain harvoin kutittaa minua ja enimmäkseen näyttää minulle videoita ja musiikkeja jotka saavat minut kiusalliseen oloon ja kylmilleväreille ja sitten hän vain hihittää pahis maisesti vieressä.
7. Käyttäydyn kuin ärtynyt tai vasta karvaan paijattu kissa, jos minua silittää/taputtaa ja/tai sotkee/räplää tukkaani.
8. Hyoukan sarjan Satoshi on kuin veljeni siinä suhteessa millainen hän on Orekin lähellä. Veljeni tietää, että hänen tekonsa saavat minut reagoimaan tietyllä lailla ja tietää etten pidä siitä, niin hän on ainoa joka ei nosta siitä jumalatonta mölyä, jos sanon, että :" Älä viitsi. Lopeta nyt. Minä en nauti tuosta.". Tai tökkäsen häntä hellästi nenään ja pyydän lopettamaan. Pienen mölyn nostaa, muttei mitään hysteeristä.
9. Olen siis ollut nyt kuukauden ja 1 1/2 viikkoa tämän ystäväni tuki ja turva, joka on ollut äärimmäisen läheisyyden hakuinen ja en uskonutkaan kuinka paljon tarvitsenkaan yksinoloa voidakseni olla energinen ja pirteä. Olen vain yhtenä päivänä ollut niin väsynyt, että olin ärtyneellä päällä. En siis mikään raivopää, mutta kiroilin helpommin kuin normaalisti ja olin väsyneen kireänä koko päivän. Se olo ei kuitenkaan johtunut pelkästään yksityisyyden menettämisestä vaan olin stressannut toistenkin ihmisten hyvinvoinnista, raha tilanteestani, perheeni rahatilanteesta, ajokoulusta ja omasta pääkopastani. Ja eilen se kaikki vain oli koko päivän ajan ollut kimpussani eikä antanut edes viittä minuuttia mielenrauhaa. Joten olen ollut erittäin väsynyt viimeaikoina, mutta ei tässä mitään hätää ole. Tänään pääsin läpi ajokortin kirjallisesta, niin se kans on piristänyt paljon.
Tahdon päästä nukkumaan kolmeksi päiväksi...
Voisin vaikka vain tehdä näitä sen kolmen päivän ajan.
Johtuu todennäköisesti väsymyksestäni, mutta olen vain kunnioittanut ja nostanut hattua niille jotka ovat olleet energisiä ja jaksavat tehdä kaikkea sähellystä ja harrastaa ja käydä baarissa ja muutenkin bilettää.. =,D
Mutta tosiaan yritän parhaani levätä, mutta pystyn lepäämään vasta sitten kun muiden asiat on hoidossa. Kuitenkin jos tämä meno jatkuu liiaksi niin en meinaa pysyä kohta hereillä ollenkaan..
Mutta nyt mie lopettelen tämän höpötyksen, ettei tämä mene liian pitkäksi. Toivottavasti oli edes vähän hyvää settiä, kun energia taso oli nyt mitä oli. (P.S Ymmärrän Oreki Houtaroa kyllä niin prkeleen hyvin!!XDDD)
Kiitos ihan hirveästi kun/jos jaksoitte lukea tämän loppun ja toivon ihan oikeasti, että nautitte edes vähän.
Suurkiitos ja iso kumarrus. <3 <3 =3
Olen taas ollut melkein 10 kuukautta laittamatta tänne mitään ja pahoittelen siitä suuresti! On ollut niin sitä sun tätä ja vaikka päässä on ollut kymmeniä ideoita laittaa tänne, niin en ole saanut itseäni potkittua perseelle. Mutta nyt kun minulla on pitkästä aikaa mahdollista olla yksin ja rauhassa, niin päätin ruveta heti tänne laittamaan edes jotain.
Kuten otsikosta näkyy, puheenaiheeni on juuri se, etten liiasta lääppimisestä ja fyysisestä läheisyydestä piittaa. Ja yritän nyt selittää sen mahdollisimman hyvin.
Valmistautukaa siihen, että tämä koko teksti tulee olemaan pähkinän kuoressa tälläistä:
1.Aloitan alusta. Olen ihan pienestä asti ollut sellainen joka rakastaa halimista. Haliminen on minun tapani osoittaa, että välitän, rakastan, kuolisin puolestasi ja sillälailla.
"No no. Not the hugging! No no no, I'm against the hugging, please!"
(Veljeni rakastaa tehdä tätä ja saa kunnon kiksit reaktiostani ja vaan hihittelee, kun yritän kiemurrella irti)
3. Tunnen oloni hyvin kiusalliseksi ja suojattomaksi kun joku on minun takana ja tosi lähellä.Varsinkin jos istun ja jalkani on pöydän alla, etten voi muuttaa asentoani minulle paremmaksi tai vaikka siirtyä kokonaan pois. (Esim. Minulla on ollut päivä kodissa tälläisiä kokemuksia, että valvoja on tullut tällä lailla katsomaan tekemistäni ja muistan kuinka paljon halusin paeta pöydän alle. Myös ala-asteella oli 2 tälläistä opettajaa, jotka tulivat melkein selkääni kiinni ja vähän nojasivat ylitseni katsomaan kun tein matematiikan tehtäviä.)
4. Ja jos ilmaisen eleilläni sanomatta mitään, että haluan omaa tilaa niin yleensä reaktio on tämän tyylinen : (Ruvetaan räpläämään lisää ja kysytään miksi olen jotenkin vaisu)
5. Tai sitten ruvetaan oikein kunnolla räpläämään ja riehumaan ja kysymään että "onko kaikki okei", "onko joku hätänä", "ookko sä masentunut" jne.
6. Tunnen oloni erittäin kiusalliseksi ja tukalaksi ja noloksi jos joku, ihansama onko läheinen vai tuntematon, tulee lähelle kasvojani puhumaan ja/tai vain tuijottamaan. Aina kun käy näin niin saan koko selkääni ja niskaani kylmiäväreitä ja helposti tajuamattani alan liikkua taakseppäin ja koitan liikuttaa pääni mahdollisimman kauas tämän toisen kasvoista. (Minulla oli ala-asteella kaksi ja lukiossa 3 opettajaa, jotka tulivat turhan lähelle puhumaan minulle. Hyviä tyyppejä ja opettajia he olivat, mutten ymmärrä miksi he tulivat niin lähelle puhumaan.)
7. Käyttäydyn kuin ärtynyt tai vasta karvaan paijattu kissa, jos minua silittää/taputtaa ja/tai sotkee/räplää tukkaani.
8. Hyoukan sarjan Satoshi on kuin veljeni siinä suhteessa millainen hän on Orekin lähellä. Veljeni tietää, että hänen tekonsa saavat minut reagoimaan tietyllä lailla ja tietää etten pidä siitä, niin hän on ainoa joka ei nosta siitä jumalatonta mölyä, jos sanon, että :" Älä viitsi. Lopeta nyt. Minä en nauti tuosta.". Tai tökkäsen häntä hellästi nenään ja pyydän lopettamaan. Pienen mölyn nostaa, muttei mitään hysteeristä.
9. Olen siis ollut nyt kuukauden ja 1 1/2 viikkoa tämän ystäväni tuki ja turva, joka on ollut äärimmäisen läheisyyden hakuinen ja en uskonutkaan kuinka paljon tarvitsenkaan yksinoloa voidakseni olla energinen ja pirteä. Olen vain yhtenä päivänä ollut niin väsynyt, että olin ärtyneellä päällä. En siis mikään raivopää, mutta kiroilin helpommin kuin normaalisti ja olin väsyneen kireänä koko päivän. Se olo ei kuitenkaan johtunut pelkästään yksityisyyden menettämisestä vaan olin stressannut toistenkin ihmisten hyvinvoinnista, raha tilanteestani, perheeni rahatilanteesta, ajokoulusta ja omasta pääkopastani. Ja eilen se kaikki vain oli koko päivän ajan ollut kimpussani eikä antanut edes viittä minuuttia mielenrauhaa. Joten olen ollut erittäin väsynyt viimeaikoina, mutta ei tässä mitään hätää ole. Tänään pääsin läpi ajokortin kirjallisesta, niin se kans on piristänyt paljon.
Tahdon päästä nukkumaan kolmeksi päiväksi...
Mutta tosiaan yritän parhaani levätä, mutta pystyn lepäämään vasta sitten kun muiden asiat on hoidossa. Kuitenkin jos tämä meno jatkuu liiaksi niin en meinaa pysyä kohta hereillä ollenkaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti